Yleisopetuksen yhteistyöluokka on mahdollisuus lapsen kokoiselle ja näköiselle integraatiolle. Saamme yhdessä perheen kanssa etsiä pienen polun alkua. Lapsen näköistä, monien mahdollisuuksien oppimispolkua, jota pitkin kuljemme osin yleisopetuksen yhteistyöluokkatunneilla. Ohje on meille yhteinen: ”Erityistä tukea varten laadittavan HOJKSin tulee sisältää seuraavat tiedot sen mukaan kuin oppilaan opetuksen ja tuen järjestäminen edellyttää: … erityisluokalla opiskelevalle oppilaalle nimetty yleisopetuksen yhteistyöluokka ja suunnitelma oppilaan opiskelusta tässä luokassa.” (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, 68). Tällä kohtaamisen ja vuorovaikutuksen polulla päämäärään edetään päivän matka kerrallaan. Toteuttamismahdollisuuksia on yhtä monta kuin lapsia ja luokkia. Blogissa tarjoan elettyjä vinkkejä toiminta-alueittain opiskelevan oppilaan matkan alkumetreille yleisopetuksen yhteistyöluokkatunneille.

 

Yleisopetuksen yhteistyöluokkaan liittyvän pohdinnan voi varovaisesti aloittaa jo hetkellä, jolloin lapsen siirtokeskustelut kouluun käynnistetään. Ensimmäisiä kysymyksiä perheelle onkin, tunteeko lapsi entuudestaan tulevia (eka)luokkalaisia? Onko perheellä jokin luonnollinen naapuruuteen, harrastuksiin tai ystävyyteen liittyvä yhteys jo olemassa? Yhteistyöluokan huolellinen valinta voi olla sekä vanhan vahvistamista että jonkin uuden alku. Vaativan erityisen tuen lapsilla kaverisuhteet kaipaavat usein peruskoulun mittaisen tukemme. Löydämmekö lapselle yhteistyöluokan, jonka rinnalla hän saa varttua jopa peruskoulun pituisen ajan? Miltä lapsen Ystävyyden kehä (PCP) näyttää tässä vaiheessa? Voisiko se näyttää erilaiselta yleisopetuksen yhteistyöluokan kanssa vietettyjen vuosien jälkeen? Henkilökeskeisen suunnittelun (PCP) Ystävyyden kehä -työvälineen voit tulostaa täältä.

 

 

Suunnitelma ja päämäärä ei ole sijoittaa lasta yhteistyöluokkaan vaan toimia luokassa ja luokan kanssa lapsen omien, hänelle merkityksellisten oppimistavoitteiden äärellä. Oppilaan ensisijaiseksi oppimisympäristöksi on valittu erityisluokka. Perusteluina on usein lapsen tarve pieneen, rauhalliseen, oppimista ja toiminnanohjausta tukevaan ympäristöön. Koulussa kasvamme elämää varten ja elämäntaitoja on hyvä harjoitella siellä, missä niitä parhaiten oppii. Mitä taitoja lapsi nyt ja tulevaisuudessa tarvitsee? Mikä on paras ympäristö kunkin taidon ja asian oppimiselle?

Yleisopetuksen yhteistyöluokkatoiminta antaa mahdollisuuden luoda kouluun toimintakulttuuria, jossa erityinen ja yleinen liittyvät suunnitellusti ja hallitusti yhteiseksi arjeksi. Suunniteltu ja hallittu on vastakohta huonosti suunnitellulle ja hallitsemattomalle. Suunniteltu ja hallittu ei uuvuta, vaan antaa voimavaroja virheistä oppimiseen ja hyvien käytänteiden luomiseen. Kokonaisuutta on helpompi hallita, kun asiat järjestetään paperille näkyväksi. Jos mahdollista, suunnittelua kannattaa tehdä jo hyvissä ajoin kevään kuluessa. Tästä voit tulostaa pohjan alustaville pohdinnoille.

 

Oppilaan tavoitteet määrittelevät halutut opetuspaikat. Rehtori mahdollistaa usein lukujärjestysteknisen toteutuksen. Siksi on tarjottava rehtorille oikea-aikaisesti se tieto, mitä hän lukujärjestyskokonaisuutta suunnitellessaan tarvitsee. Mahdollisuuksien mukaan tämäkin kevään kuluessa. Syksyn tullen asiat selkeytyvät lisää. Kaikkea ei voi suunnitella etukäteen.

Yhteistyö voidaan rakentaa päivittäiseksi, oli viikoittaisia oppitunteja sitten useampi, yksi tai kaksi. Oppimisen ja vuorovaikutuksen hetkiä on tarjolla myös varsinaisten oppituntien ulkopuolella. Näitä ovat esimerkiksi käytäväkohtaamiset, välitunnit, koulun yhteiset juhlat ja päivänavaukset. Arkisten asioiden hoitaminen voi myös sisältää tärkeitä oppimisen hetkiä.  Aikuisten tehtävä on oivaltaa arkipäivän hetkissä oppimisen mahdollisuudet ja tukea lasten välistä vuorovaikutusta.

 

Yhdyssanojen taika perustuu siihen, että ei ole yhtä, jos ei ole toista. Luokka meillä jo teoriassa on, mutta pääsylippu sinne vaatii huomion kiinnittämistä sanan alkuosaan eli yhteistyöhön.  Yhteistyö alkaa, kun otamme prosessiin mukaan myös yleisopetusluokan aikuiset.

Uuden edessä on tärkeä selvittää, mistä on kyse. Mitä OPS sanoo yleisopetuksen yhteistyöluokasta, ja miksi juuri tätä luokkaa on ajateltu tälle lapselle sopivimmaksi? On hyvä tuoda esille mahdollisuudet, ja ennen kaikkea helpottaa stressiä: Poikkeuksetta opetusvastuu oppilaasta on aina minulla, HOJKS-vastuuta kantavalla opettajalla. Tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi ovat niin ikään tiedossa minulla ja luokkani aikuisilla. Opetusmateriaali tulee myös meiltä, jos muuta ei sovita matkan varrella erikseen. Jaamme yhteistyöluokan aikuisille oppilaaseen liittyvää tavoitetietoa sen verran kuin se on yhteistyön kannalta tarpeellista. Tässä vaiheessa vastaanottavan luokan aikuisilla on usein upeita oivalluksia ja ideoita, mutta myös pelkoja ja varteenotettavia toiveita. Kuuntelen ja kuuntelemme, jotta voimme muokata suunnitelmaa ja työskentelytapoja yhteisiksi.

 

Yleisopetuksen yhteistyöluokassa saajan puolella ovat kaikki. Olennaista on alkumetreillä kiinnittää luokan huomio siihen, mikä yhdistää. Jos oppilas esimerkiksi käyttää puhetta tukevia ja korvaavia kommunikointimenetelmiä, voidaan tutustumisvaiheessa yhdessä pohtia, mitä eri kieliä luokka jo osaa. Onko vielä muitakin kieliä kuin yhteistyöluokan taitamat? Ehkä viittomat, kuvat ja katse? Voiko viittomilla, kommunikaatiokansiolla ja tietokoneavusteisesti kertoa ihan tavallisia asioita? Kokeillaan ja tutustutaan. Kuka tykkää jätskistä? Mitä eläimiä on kotona? Kuka kävi lomalla uimassa? Yhdistäviä asioita on yhtäkkiä paljon.

Olen nähnyt ja kuullut sydäntä lämmittäviä kasvutarinoita, kun yhteistyöluokan lapset ovat oppineet toimimaan yhdessä. Tärkeää on ollut yhteinen kieli. En ole vielä kohdannut luokkaa, joka ei olisi ottanut haastetta vastaan. Opetellut kommunikoimaan luokkakaverinsa kanssa tukiviittomin, PECSein, Taikella tai katseella. Aikuisen vastuulla on oppimistilanteiden luominen ja vuorovaikutukselle tilan antaminen.

Luokan oppilaille voidaan antaa selkeitä tehtäviä ja tavoitteita, jotka lisäävät molempien oppimista. Odotettavissa on onnellisia arjen hetkiä, kun huomaamme, että matkasta on tullut yhteinen. Olemme samalla polulla, puhumme samaa kieltä, hymyilemme, kisailemme, kiukuttelemme ja autamme kaveria mäessä. Yhteistyöluokassa muodostunut luokkakaveruus säteilee myönteisesti koko kouluympäristöön. Se antaa rohkeutta sekä mallin muillekin koulun lapsille ja aikuisille spontaaniin kohtaamiseen sekä arjen hetkien jakamiseen toiminta-alueittain opetusta saavan oppilaan kanssa.

 

Opettajalla on hojksattavia oppilaita toiminta-alueopetuksessa usein kuusi. Yleisopetuksen yhteistyöluokkatuntien järjestäminen vaatii palapelin kokoamisen taitoja suunnitteluvaiheessa. Yleisopetuksen ryhmät eivät aina ole edes samassa rakennuksessa. Tilanne muuttuu hallitusta hallitsemattomaksi, jos opettaja menettää tuntuman oppilaan kokonaiskoulupäivään. Opettajan on siis tiedettävä, kuinka oppilaalla yleisopetuksen yhteistyöluokkatunneilla sujuu ja millaisia tavoitteen mukaisia tehtäviä seuraavalla tunnilla yhteisen toiminnan lomassa tehdään.

Parhaiten tämä onnistuu, kun opettaja pääsee itse osallistumaan, jos ei jokaiselle, niin mielellään joka toiselle tai kolmannelle oppitunnille. Koulunkäynnin ohjaaja voi opettajalta saamansa pedagogisen ohjauksen avulla tukea oppilaan oppimista, silloin kun opettajaa tarvitaan toisaalla. Lukkari liimaa myös yleisopetuksen yhteistyöluokkatunnit osaksi kokonaisuutta sekä opettajat ja ohjaajat sujuvaan yhteistyöhön. Lisää ajatuksia aiheesta voit lukea tästä.

Yleisopetuksen yhteistyöluokkatunnit vaativat toteutuakseen riittävää henkilökuntaresursointia, aikaa pedagogiselle ohjaukselle ja usein ”aikataulu aikataulun sisällä” -ajattelua (lue lisää tästä). Erityisluokan aikuisten viikoittainen suunnittelu- ja pedagoginen ohjausaika on kivijalka toiminta-alueittain toteutetulle opetukselle ja myös tavoitteellisille yleisopetuksen yhteistyöluokkatunneille.

Herätellään toisiamme kevääseen, sillä opetuksen kevätaskareet tekevät tuloaan,