MENETELMÄNÄ KOIRA

MENETELMÄNÄ KOIRA

Koira-avusteinen opetus ja kuntoutus on saanut yhä enemmän osaajia opetuksen kentälle. Myös toiminta-alueittain opiskelevat lapset ja nuoret saattavat hyötyä koira-avusteisesta opetuksesta. Tutkimusten osoittamat hyödyt ovat koulumaailmaa ajatellen lupaavia. Voiko toiminta-alueittainen arki muodostua kuitenkin liian työlääksi kokonaisuudeksi, jos yhtenä oppimismenetelmänä luokassa on koira?

 

lähtökohta otsikko koira

Koira-avusteista opetusta harkitessa on tunnistettava lähtökohdat eli tiedettävä, mistä toiminta alkaa ja mihin se perustuu. Hyvää tietoa on saatavilla myös suomeksi. Lähtökohta koira-avusteiseen opetukseen on se, että koira on opetusmenetelmä. Valinta menetelmästä tehdään pedagogisin perustein: arvioimme, että lapsella on mahdollisuus tavoitteen mukaisen taidon oppimiseen silloin, kun hyödynnämme koira-avusteista opetusta.

Koira-avusteisen työskentelyn pitäisi olla aina ammatillista. Koiralla ei ole lähtökohtaisesti pedagogista käsitystä siitä, mitä häneltä odotetaan. Koira toimii kuin koira. Koiran voi kuitenkin kouluttaa palvelemaan ylivertaisilla koiramaisilla kyvyillään pedagogisia tavoitteita. Koiran ohjaaja ei voi kouluttautua koiraksi, eikä koira opetus- ja kasvatusalan ammattilaiseksi. Yhdessä ja koulutettuina he kuitenkin voivat toimia koirakkona – menetelmällisenä työparina. Ammattimainen koulussa työskentely kantaa kansainvälistä nimikettä AAE (Animal Assisted Education). Se on erilaista toimintaa kuin kaverikoiratoiminta (AAA, Animal Assisted Activities) tai terapia-alan ammattilaisen ja koiran muodostama työskentely AAT (Animal Assisted Therapy).

 

nuttu ja palapeli

Suomessa Kasvatus -ja kuntoutuskoirat koulutetaan tiettyjä tehtäviä varten, esimerkiksi toimimaan erityisluokissa. Erilaisiin tehtäviin siirryttäessä koirakon ammattitaito tarkistetaan uudella työnäytteellä. Koira-avusteista opetusta suunniteltaessa tärkeä lähtökohta on ymmärtää, millaisessa ympäristössä koira tulee työskentelemään.

Toiminta-alueittain järjestetty opetus poikkeaa jonkin verran tavanomaisemmasta luokkamuotoisesta opetuksesta. Oppilaita on usein kuusi ja aikuisia (lähes) saman verran. Oppilaiden ikä saattaa ryhmässä jakaantua jopa 7-16:n ikävuoden välille. Tavoitteet ovat yksilöllisiä, paitsi iän tuoman yksilöllistämistarpeen, myös taustalla vaikuttavien toimintakyvyn epäyhtenäisyyksien vuoksi. Oppiaineiden tilalla tai rinnalla opetuksen painopiste on kognitiivisissa-, motorisissa, kieleen ja kommunikaatioon-, sosiaalisiin sekä päivittäisiin taitoihin liittyvissä tavoitteissa. Vaikean kehitysvammaisuuden aiheuttamat ymmärryksen alueen pulmat ja samanaikaiset autismin kirjoon liittyvät vuorovaikutuksen haasteet ovat iso lisähaaste koira-avusteisen opetusmenetelmän käyttöönotolle.

nuttu takapihalla valmis

 

Kouluikäisen oppimiseen liittyy usein toimimattomista toimintamalleista pois oppimista, ennen kuin uusi taito on hallussa. Taaperoikäiselle tunnusomainen toiminnallinen älykkyys ja itsesäätelytaitojen harjoittelu ovat tuttuja myös toiminta-alueittain järjestetyssä opetuksessa. Tunteiden hallinnan ja toiminnanohjauksen oppiminen on välillä vaikeaa. Siihen voi liittyä haastavaa sekä mahdollisesti aggressiivista käyttäytymistä. Näissä tilanteissa on muistettava, että koira ei ole vain menetelmä. Se on myös eläin, jolla on oikeus turvalliseen työpäivään. Lähtökohta koira-avusteisen menetelmän käyttöönotossa sisältää siten myös tarkkaa riskien arviointia koiran turvallisuuden kannalta.

Huomattava määrä apuvälineitä luokassa kertoo siitä, että useat tavoitteet ovat paitsi pedagogisia, myös kuntoutusta tukevia. Lähtökohtaisesti erityisluokassa työskentelevä koirakko toimii silti erilaisessa ympäristössä ja tilanteessa kuin terapiakoirakko. Koiran ohjaajalla (jos hän on opettaja) on vastuullaan samanaikaisesti kokonainen ryhmä oppilaita. Näin silloinkin, kun hän pystyy järjestämään koira-avusteisen hetken yhdelle oppilaalle kerrallaan. Kun koira-avusteinen menetelmä palvelee yhden oppilaan tavoitteita, on muiden oppilaiden opetus mahdollistettava häiriöttä samanaikaisesti. Tämä vaatii koiran ohjaajalta taitoa hallita kokonaisuutta.

nuttu ja pehmov

 

Työskentely koiran kanssa toiminta-alueittaisessa luokassa on vaativaa. Tämä nostaa yhä tärkeämmäksi lähtökohdaksi sen, että luokassa työskentelevä koira on soveltuvuuskokein testattu ja työnäytön suorittanut. Menettelyn kautta varmistetaan koira-avusteisen opetuksen onnistumisen edellytykset ja estetään monta asiaa, jotka muutoin saattaisivat koitua koiran taakaksi tai oppilaan oppimisen esteeksi.

 

Koira-avusteisuuden kohdalla on erityisesti pysähdyttävä miettimään, ajaako koiramaisiin ratkaisuihin menetelmäjohtoisuus vai tavoitejohtoisuus. Menetelmäjohtoisuuden takaa voi löytyä perusteita, jotka eivät tavoita oppilaan tavoitteita eli edistä oppilaan oppimista. Silloin koira-avusteisuus ei ole tavoitteellista. Tavoitteellisuus on yksi ammattimaisen koira-avusteisen työskentelyn perusedellytys.

 

tavoitteellisesti otsikko

Tavoitteellisuus toiminta-alueittaisessa opetuksessa tarkoittaa sitä, että niin tavoitteen kuin arjen tasolla tapahtuva opetus on HOJKSiin kirjattuina. Arki toteuttaa HOJKSia. Koira-avusteinen opetus menetelmänä ei poikkea tästä käytännöstä. Oppilaan HOJKSiin kirjataan koira-avusteisen menetelmän käyttö opetuksessa.

 

työkentelen tässä koulussa -kylttiKoska menetelmällä on häntä, neljä jalkaa ja koiramaiset aikeet, tukee tavoitteellisuutta työyhteisön hyväksyntä menetelmän käyttöönotosta. Useinkaan erityispedagogisista opetusmenetelmistä ei käydä perusteellista keskustelua esimerkiksi talon siistijöiden kanssa, mutta tässä tilanteessa se on varmasti tarpeen. Yliherkkyys- ja allergia-asiat puhuttavat ja niistä on hyvä hakea tietoa esimerkiksi koira-avusteisen opetuksen koulutuksista.

 

Koira-avusteisen opetuksen hyötyjen lista on pitkä. Niihin palaan hiukan myöhemmin. Tavoitteiden kannalta on kuitenkin ymmärrettävä, että koiran koko, luonne ja taidot määrittävät jonkin verran sitä, mihin tavoitteisiin koira pystyy menetelmänä vastaamaan. ”One size fits all” – ei valitettavasti pidä koira-avusteisessa opetuksessa paikkaansa. Koira-avusteisessa työssä helposti haaveilee omistavansa kolme erikokoista koiraa: pienen, keskikokoisen ja suuren. Jokaiselle olisi varmasti käyttöä.

Tavoitteelliseen oppimiseen liittyy myös seuranta eli sen arviointi, toimiiko koira-avusteinen menetelmä tavoitteeseen pääsemisessä. Ammattimaisessa koira-avusteisessa opetuksessa täytyy olla valmis luopumaan sellaisesta menetelmällisestä toiminnasta, joka ei ole tavoitteen kannalta perusteltua, ja jota ei pystytä toimintamalleihin liittyvillä muutoksilla muuttamaan tavoitetta tukevaksi. Koiran käytöstä luopuminen siksi, että se ei menetelmänä ole sillä hetkellä toimiva, on paljon vaikeampaa kuin nettikaupasta tilatun painotuotteen hyllylle jättäminen. Tällaisessa tilanteessa punnitaan konkreettisesti, onko opetus menetelmä- vai tavoitejohtoista.

 

toiminnassa otsikko

Koira-avusteinen opetus on mahdollista myös toiminta-alueittain järjestettävässä opetuksessa. Siihen liittyy kuitenkin lähtökohdiltaan ja tavoitteellisesti asioita, jotka on mietittävä tarkasti etukäteen ja uudestaan toiminnan aikana. Kaikkea opetusta tukee hyvin järjestetty arki eli  tavoitteita tukeva, arjen tasolla toimiva ja toteutettava lukujärjestys.  

Ei ole harvinaista, että joku toiminta-alueittain järjestetyn opetuksen ryhmästä pelkää tai arkailee koiria. Tämä ei ole ehdoton este koira-avusteisen opetuksen aloittamiselle, jos asiasta on selkeästi sovittu pelkoa kokevan oppilaan HOJKS:ssa. Ymmärryksen alueen-, vuorovaikutuksen- ja aistiyliherkkyyksien tuomat haasteet saattavat aiheuttaa pelokkuutta lapsessa, jolla ei ole arkikokemuksia koiran kanssa toimimisesta. Arkielämää rajoittavan koirapelon voittaminen voi itse asiassa olla hyvä oppimistavoite toiminta-alueittaisessa opetuksessa. Jokaisen oppilaan kohdalla tilanteet ja tavoitteet ovat yksilöllisiä. Onko oppilaan helpompi tutustua koiraan ulkona pitkän talutushihnan päästä vai rauhallisessa tilanteessa luokkatiloissa? Kuinka välimatkaa lyhennetään suunnitelmallisesti toimintaa arvioiden? Kuinka oppilas voi saada tietoa koiran koiramaisista tavoista ja kokea ne turvallisiksi iän- ja ymmärryksensä tasoisesti? Toiminta-alueopetuksessa meillä ei ole itsestäänselvyyksiä. Tämä koskee myös koiraa: Miksi koira nostaa jalkaa? Mitä sen pepusta tulee? Onko se vaarallista minulle? Onko koiraa turvallista katsoa, entä kuinka sitä saa koskea?

 

vilttiKoira-avusteisessa opetuksessa koira työskentelee luokassa, usein useamman oppilaan keskellä. Suunnitelmallisuutta ja kokonaisuuden hallintaa vaaditaan tilanteissa, jossa oppilaiden tavoitteet suhteessa koira-avusteisesta opetuksesta saatuihin hyötyihin ovat toisistaan poikkeavia. Koirapelokkaan oppilaan pitää pystyä keskittymään opetukseen silloinkin, kun koira on luokassa. Koira voidaan sijoittaa mahdollisimman kauas oppilaasta ja luvata oppilaalle, että koira pysyy omalla alueellaan. Tavoitteen mukaista siedätystä tapahtuu toki silloinkin. Oppilaan on ehkä helpompi lähestyä paikallaan pysyvää koiraa, esimerkiksi taulutyöskentelyn yhteydessä kuin pysyä omalla pulpettipaikallaan ja seurata koiran jäsentymättömältä vaikuttavaa liikkumista sen omalla alueella. Näin, vaikka etäisyys koirasta pysyisi molemmissa tapauksissa suurena. Silloin kun luokassa on hyvin erilaisia tavoitteita ja tarpeita, voi ainut keino koira-avusteisen opetuksen mahdollistamiselle olla koiran hyvinkin lyhyet ja harvakseltaan toteutettavat työpäivät.

 

ajatuskuplaKoira voi toimia myös siltana siedättymisen matkalla, jonkun pelottavan asian, kuten kipua ja ahdistusta tuottavan aistimuksen tai tilanteen kohtaamiselle. Vaikeisiin asioihin liittyvät ajatukset ja tunteet eivät ole vain pääkopan sisällä olevia ajatuskuplia, vaan koko kehon läpi kulkeva mankeli. Koiran koskettaminen ja katse ovat yhteydessä muun muassa mielihyvää tuottavaan oksitosiini-hormoniin. Tämä mielihyvähormoni antaa meille tilaa kokea rauhaa, vähentämällä stressin ja ahdistuksen tunteita. Samalla se blokkaa tarvetta turvautua aggressiivisiin toimintamalleihin. Koira-avusteisuudella siis ennaltaehkäistään tilanteiden kärjistymästä. Samalla saamme ylimääräisen hetken ja pedagogisen mahdollisuuden opettaa lapselle tilanteeseen nähden toimivampaa toimintamallia. Samoin pystymme tukea lasta sietämään hiukan enemmän niitä aistikokemuksia, jotka häntä arjessa kuormittavat.

Autismin kirjon henkilöiden kohdalla koira-avusteisuus onkin tutkitusti toimiva. Strukturoidussa ympäristössä toimiminen on tuki myös koiralle sen keskittyessa tavoitteen mukaiseen toimintaan. Ohjeita on meidän kaikkien helpompi ottaa vastaan, kun pystymme jo hieman ennakoimaan, mitä seuraavaksi tapahtuu.

 

Struktuuri auttaa pysähtymään ja huomaamaan ympäristön tarjoaman jaetun huomion kohteen. Koira houkuttelee yhteyteen, vuorovaikutukseen ja kommunikointiin. On ällistyttävää, kuinka nopeasti koiran avulla on mahdollisuus päästä oppimisen kannalta sellaiseen yhteyteen, vuorovaikutuksen ja toiminnan tasolle, jossa oppimista on mahdollisuus tapahtua. Koira mahdollistaa ja motivoi.

 

Toiminta-alueittaisessa opetuksessa teemme paljon työtä oikean vireystilan saavuttamisessa ja ylläpitämisessä. Yli- tai alivireisessä tilassa oppimiseen keskittyminen on vaikea tai jopa mahdotonta. Tuntuu välillä, että ylitettäviä oppimisen esteitä on annettu yhdelle lapselle kannettavaksi kohtuuttoman paljon. Aivovamman aiheuttamat toiminnalliset rajoitteet ovat välillä jopa kivuliaita, niiden kuntouttaminen ja uusien taitojen oppiminen tuskallista, kovaa työtä. Tällaisessa tilanteessa on koskettavaa nähdä, kuinka koira jakaa oppilaan taakkaa toimimalla tsemppaajana, ystävänä ja lohduttajana.

Toiminta-alueittain järjestetyssä opetuksessa harvoin opetamme vain yhtä asia kerrallaan. Motoriset liikeradat kuntoutuvat sulassa sovussa kognitiivisten taitojen haltuun ottamisen lomassa. Koira vie huomion itseensä, jolloin tekeminen sujuu leikinomaisesti.

 

Tästä voit tulostaa koira-avusteiseen opetukseen koira-aiheista materiaalia. Soveltamismahdollisuudet ovat lukuisat. Numerokorteilla lapsi voi esimerkiksi vastata kuinka monta palloa koira on hänelle tuonut, lelua löytänyt tai herkkua syönyt. Sijaintikorteilla voit pyytää oppilasta piilottamaan koiran herkut kortin osoittamaan paikkaan tai pyytää lasta itse piiloutumaan koiralta, esim. patjan alle, päälle, väliin tai taakse. Herkut piilottanut tai itse piiloutunut lapsi saa lopulta huutaa koiran luokseen herkkua tai itseään etsimään. Lapsi houkutellaan tekemään tämä omalla tavoitteen mukaisella kommunikointitavallaan. Soveltamismahdollisuuksia on tässäkin lukuisia.

Koira-avusteisessa opetuksessa kaikkea ei voi, eikä kannata suunnitella etukäteen. Koiran koiramaiset kyvyt huomaavat asioita, joihin se tahtoo reagoida. Voimme luottaa koiran toimintaan silloin, kun soveltuvuus on testattu, peruskoulutus on kunnossa, ja yhteys koiran ohjaajan sekä koiran välillä säilyy. Ohjaaja on näissäkin tilanteissa se, joka antaa koiralle luvan sen tarjoaman toiminnan jatkamiselle. Koira-avusteinen opetus on menetelmänä aina vastavuoroista koiran ja lapsen välillä tapahtuvaa toimintaa. On hetkiä, jolloin koiran ohjaaja vain seuraa, mitä lapsen ja koiran välillä tapahtuu. Näissä hetkissä leikki-, kommunikointi- tai toiminnallisilta taidoiltaan haparoiva lapsi voi uppoutua harjoittelemaan toistuvasti asioita, jotka vievät häntä ohituskaistaa kohti asetettua tavoitetta.

nuttu nukkuu leimalla

Koiran ohjaaja antaa koiralle tilaa tehdä työtä, mutta myös mahdollisuuden vetäytyä. Koira jaksaa työskennellä jaksoissa. Sillä on työnkuvaan kuuluva oikeus kieltäytyä töistä, toisin kuin meillä muilla. Välillä koira tarvitsee omaa aikaa, jolloin oma koppi luokassa, luu, lelu ja koiran uni on parasta, mitä se tietää.

 

valmis laulunsanat.jpg

Koira-avusteiseen opetukseen liittyy paljon muitakin asioita ja näkökulmia. Jokainen työyhteisö, luokka ja lapset tarpeineen sekä tavoitteineen ovat oma tarinansa. Lähtökohta, suunnitelma ja toteutus mielessä toivon (lasten suosikkiohjelmaa lainaten), että jokaiselle koira-avusteista uraa kaipaavalle koiralle löytyisi omat oppilaat ja oppilaille ikioma koira.

 

Kukka ja nuttu

 

 

HOJKS – valintojen tekemistä

valintojen-tekemista

Opettajan toiminta HOJKS- työskentelyssä on toistuvaa valintojen tekemistä. Valinnan kohde on aina näkökulma. Valittu näkökulma taas asettaa rajat huomiokyvyllemme ja lopulta huomiomme kohde paljastuu kirjatuissa HOJKS-tavoitteissa.

Näkökulman valinta vaikuttaa jo HOJKSin lähtökuopissa. Oppilas saa sen mukaista opetusta millaisena hänet ja hänen mahdollisuutensa oppia näemme. Henkilökeskeisen näkökulman tietoinen valitseminen on pysähtymistä lapsen elämänlaadun kannalta olennaisten kysymysten äärelle. Opettajalle tämä merkitsee nelinkertaista pysähtymistä:

 

 

4

Mutta ensin on

 

vuorovaikutusvastuu

Moniammatillisessa HOJKS -työskentelyssä opettajalla on kirjaamisvastuu, mutta myös vuorovaikutusvastuu.  Vuorovaikutusvastuu on velvollisuutta ja samalla mahdollisuutta tarjota HOJKS -palaverissa tilaa sellaiselle keskustelulle, jota pitää päämäärän kannalta tärkeänä. Päämäärä on näkökulmavalinta, jonka suhteen opettaja on tehnyt tietoisen tai tiedostamattoman valinnan. Tämä valinta ohjaa opettajaa vuorovaikutusvastuun toteuttamisessa. Henkilökeskeisessä HOJKS -työskentelyssä tietoinen valinta kohdistuu oppilaan elämänlaadun kannalta merkityksellisten oppimistavoitteiden löytämiseen ja sen pohtimiseen, kuinka näistä tavoitteista on mahdollista tehdä arjen tason taitoja.

 

pysahdyn-kysymaan

Opettaja ei suinkaan jää tyhjiöön, vaikka päättäisikin vältellä oppimistavoitteiden asettelussa erityispedagogisia arvauksia ja tavoitteita, jotka palvelevat lähinnä (koulu)systeemiä. Oppilas ja hänen elämänsä kannalta merkitykselliset tavoitteet ovat valmiita löydettäviksi. Tietoinen näkökulman valinta ja siinä pysyminen mahdollistavat sen, että seuraava vastaus on aina yhden kysymyksen päässä. Vähitellen HOJKS -lomakkeesta alkaa kysymys kerrallaan piirtyä lapsen näköinen kokonaisuus.

Eri (koulu)vaiheissa tarvitaan erilaisia kysymyksiä. Kysymykset antavat tilaa kertomiselle, mutta eivät pakota siihen. Moniammatilliselle luottamuksen ja hallinnantunteen rakentamiselle onkin annettava toistuvasti, ja erityisesti muutos- ja nivelvaiheissa tilaa. Vanhempia ei ehkä kiinnosta, mitä opettaja erityispedagogisesti tietää, ennen kuin he saavat kokemuksen siitä, että opettaja myös välittää. Välittämistä voi osoittaa antamalla tilaa lapsen ja perheen kannalta merkityksellisille kysymyksille, ja pitämällä huolta siitä, että luottamusta tunnusteleva vastauskin saa riittävän tilan tulla kuulluksi.

 

kuuntelemaan

Hyviä kysymyksiä on paljon, ja niiden merkitys painottuu elämänkaaren eri vaiheissa . Mitä opettaja valitseekin kysyä, tärkeää on samalla myös kuunnella. Unelmien ja pelkojen kertominen on usein vaikeaa, silloinkin kun siihen olisi annettu pohtimista tukeva työväline. Pitkän aikavälin tavoitteiden näkökulmasta onkin hyvä harjautua kuuntelemaan vastauksiin kätkeytyvät unelmat ja pelot. Yhtä tärkeää on tarkistaa se, että on ymmärtänyt vanhempien tai lapsen kertoman oikein. Käyty keskustelu voisi kuulostaa vaikkapa tältä:

Vanhempi: ”En mä oikein tiedä, mutta olishan se kauheeta, jos Jermulla ei isonakaan oo mitään tietoa viikkonsa kulusta, tai keinoa kertoa omista toiveista vaikka viikonlopun suhteen.”

Opettaja: ”Eli ajatus, siitä, että Jermulla ei olisi mahdollisuutta hahmottaa viikkonsa kulkua, eikä osallistua sen suunnitteluun, on asia, jota kohti ette halua kulkea, jos se vain olis mahdollista. Ymmärsinkö oikein?”

Vanhempi: ”Joo, just niin.”

Opettaja: Samalla, kun me päätetään ottaa askeleita poispäin peloista, me voidaan samalla ottaa selkeitä askeleita kohti unelmia. Jos tämä pelottava tai ainakin ei toivottu tulevaisuudenkuva käännetään haaveeksi, millainen se silloin olisi?

Vanhempi: Olishan se ihanaa, jos Jermu pystyis jotenkin itse varmistamaan, minä päivänä on partio tai uinti, ja pystyisi kertoa, että haluaiskin  lauantaina vaikka mummalle käymään.”

 

Lyhyen aikavälin tavoitteiden kannalta kuuntele, minkä asian pitäisi muuttua tai mihin pitäisi tarttua, jotta ensimmäinen tai seuraava askel kohti unelmaa tai poispäin peloista toteutuisi. Kuuntelemisen lisäksi tarvitaan yhdessä pohtimista eli tietoista viipymistä asian äärellä.

 

pohtimaan

Henkilökeskeinen suunnittelu tukee ajatusta siitä, että oppilas ei ole useinkaan ainoa henkilö, jonka täytyy oppia uusia asioita. Sen sijaan ensimmäinen askel kohti oppimista saattaakin kohdistua johonkin uuteen taitoon tai rutiinimuutokseen, joka meidän ympärillä olevien tulee oppia tai toteuttaa. Kyse on tilan raivaamisesta uusille oppimismahdollisuuksille.  Arki ja siinä tarvittavat taidot on ikään kuin ajateltava uudelleen jokaisen osalta. Henkilökeskeinen suunnittelu tarjoaa ajattelun työvälineitä, joiden avulla on helpompi havaita muutosta vaativat asiat. Moniammatillisessa pohdinnassa voivat auttaa mm. seuraavat ajattelun työvälineet:

HYVÄ PÄIVÄ – HUONO PÄIVÄ

TOIMII – EI TOIMI

 

Kokemukseni mukaan perheelle ja mahdollisuuksien mukaan muillekin HOJKSiin osallistuville on hyvä antaa jo ennen yhteistä tapaamista ”HOJKS -luonnos”. Luonnosvaiheessa voi paperilla olla tavoitteiden osalta enemmän kysymyksiä ja pohdittavia asioita kuin vastauksia. HOJKS -luonnokseen etukäteen tutustuminen antaa erityisesti perheelle tilaa pohtia ja osallistua yhteiseen keskusteluun. On hyvä muistaa, että moniammatillisissa palavereissa ainoastaan perhe edustaa omaa elämäänsä, kun me muut kannamme tilanteeseen ja tilanteesta pois vain omat ammatilliset roolimme.

 

 

kirjaamaan

 

 

HOJKS -lomakkeen kirjaamisessa näkyy se, mitä on kysytty ja kuultu. Toiminta-alueittain rakennettava HOJKS on kattava mahdollisuus tukea lasta kohti toivottua tulevaisuutta.  Elämää varten opitut taidot tapahtuvat usein samanaikaisesti mm. fyysisessä toiminnassa, oivaltamisessa sekä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. OPSin on hyvä antaa ohjata keskustelua, sillä arjen tason todellisuus on jossain määrin mahdollista saada näkyväksi tarkastelemalla rinnakkain viittä toiminta-aluetta. Tavoitteiden kirjaamisen ohella, opettaja voi kirjata pohdinnat siitä, millä menetelmillä ja toimintamalleilla tavoitteeseen pyritään. Menetelmien ja toimintamallien tulisi nousta aina tavoitteista käsin.

 

 

viisi-aluetta

 

OPS 2016 nosti kaikkien peruskoululaisten opetukseen asioita, jotka ovat olleet jo pitkään olennainen osa toiminta-alueopetusta.  Oppilas on mahdollista nähdä aktiivisena toimijana ja vuorovaikutuksessa oppivana yksilönä. Painopiste on tavoitejohtoisuudessa ja elämänkaariajattelussa. Samalla oppilas on osana ympäröivää yhteiskuntaa ja taidot, joita hän oppii ovat elämää varten. Jokaisella oppilaalla on oma taustansa ja paikkansa tulevaisuudessa. Siksi oppimisprosessi ei ole kaikille sama. Samoin kysymykset, jotka vievät merkityksellisten tavoitteiden äärelle vaihtelevat oppilaasta ja oppilaan elämänvaiheesta riippuen. Alla on suuri joukko kysymyksiä, jotka voivat osaltaan tukea moniammatillista matkaa oppilaalle merkityksellisten tavoitteiden, menetelmien ja toimintamallien löytymisessä.

motoriset

Millaisia hieno- ja karkeamotorisia perusliikunta- ja välinetaitoja Jermu tarvitsee, jotta hän pystyisi osallistumaan toiveidensa mukaisesti elinympäristönsä toimintaan, peleihin sekä leikkeihin aiempaa paremmin?

Ovatko Jermun liikeradat, asennot ja tasapaino sellaiset, että motorinen toimintakyky säilyy elämänlaatua tukevana ja riittävänä kasvuun liittyvistä kehonmuutoksista huolimatta? Miten varmistamme tämän arjen tasolla?

Miten Jermun tämänhetkiset hieno- ja karkeamotoriset (väline)taidot tukevat häntä itsensä huolehtimisessa sekä arjen päivittäisissä tilanteissa nyt ja lähitulevaisuudessa? Missä motoriikkaan liittyvissä asioissa Jermu tarvitsee apua nyt? Miten mahdollisuutta (osittaiseen) osallistumiseen voitaisiin lisätä?

Mistä liikkumisen muodosta Jermu pitää? Voisiko siitä tulla hänelle elämänpituinen, elämänlaatua ylläpitävä harrastus? Onko Jermulla tai koko perheellä jokin harrastus, johon osallistuakseen Jermun olisi opittava perusliikunta- ja välinetaitoja lisää? Miten näitä taitoja voidaan koulussa Jermulle opettaa?

 

kieli

Mitä tapahtuu käytännön tasolla, jos todella uskomme, että Jermulla on asiaa ja meidän tehtävämme on varmistaa Jermun kuulluksi tuleminen tahdon, toiveiden, tarpeiden, havaintojen ja tunteiden kertojana? 

Onko Jermulla tarvittavat kommunikaatiotaidot, kommunikaatiotuki ja -välineet elinpiirinsä vuorovaikutustilanteisiin? Onko hänellä tarpeeksi ja säännöllisesti tilanteita, joissa harjoitella uusia sekä hyödyntää jo olemassa olevia kommunikaatiotaitoja?

Millainen on muutos Jermun elämässä, kun opetus keskittyy Jermun kannalta merkityksellisten sanojen tunnistamiseen, nimeämiseen ja toiminnalliseen opetteluun? Missä tilanteissa Jermu tarvitsee elämänpiiriinsä kuuluvia merkityksellisiä sanoja? Kuinka saisimme nämä sanat toiminnan tasolla myös Jermun ulottuville?

Onko tarpeen vahvistaa Jermun suun motoriikan valmiuksia osana kommunikaatiotaitoja? Mikä vaikutus suun motoriikan vahvistamisella on Jermulle merkityksellisiin taitoihin ja sen kautta elämänlaatuun?

Mikä tällä hetkellä rajoittaa Jermun kommunikaatiotaitojen oppimista? Mitä taitoja Jermun tai meidän tulisi oppia, jotta mikään muutettavissa oleva asia ei olisi Jermun kehityksen esteenä? 

 

sosiaaliset

 

Miten Jermu voi olla aktiivinen ja osallistuva henkilö elinympäristönsä merkityksellisissä tilanteissa, ja voiko hän edelleen kehittää omia kykyjään? Mitä nämä merkitykselliset tilanteet Jermun elämän kohdalla nyt ja lähitulevaisuudessa ovat?

Saako Jermu olla vammastaan huolimatta lapsi? Saako Jermu valmiuksia kasvaa nuoreksi? Ja sitten kun Jermu on jo nuori: Tuemmeko Jermun kasvua kohti aikuisuutta? Kuinka sen teemme?

Mitä taitoja Jermun tulisi osata voidakseen osallistua elinpiirinsä iänmukaiseen toimintaan? Miten muutamme omaa, Jermun tai kouluryhmän toimintaa niin, että Jermun osallistuminen yhteiseen toimintaan voisi lisääntyä?

Millaisia taitoja (ja tukea) Jermu tarvitsee, kyetäkseen hankkimaan ja ylläpitämään itselleen merkityksellisiä ihmissuhteita? Mitä ystävyys voisi toiminnan tasolla Jermun kohdalla olla? Millaisia oppimismahdollisuuksia luomme Jermulle kaverisuhteiden harjoittelemiseen?

Millaisia vuorovaikutus- ja sosiaalisia taitoja Jermu tarvitsee itselleen merkityksellisissä tilanteissa sekä paikoissa? Onko jokin tilanne tai paikka, johon Jermu ei vielä pysty täysipainoisesti osallistumaan puutteellisten sosiaalisten taitojen vuoksi? Mitä nämä taidot ovat?

Onko Jermu saanut perehtyä itselleen ymmärrettävällä tavalla, mitä häneltä odotetaan kussakin sosiaalisessa tilanteessa – niissäkin, joita pidämme helposti itsestään selvinä? Kuinka voimme Jermua edelleen tukea sosiaalisesti vaativissa tilanteissa?

Osaako Jermu hakeutua yksinäisyyteen, rentoutua ja taas palata virkistyneenä sosiaalisiin tilanteisiin? Tiedämmekö kuinka Jermu rentoutuu parhaiten? Onko Jermulla mahdollisuus opetella rentoutumisen taitoa?

 

 

kognitiiviset

Kuinka Jermun aistit ja aisti-integraatio tukevat tai rajoittavat hänen arkeaan ja oppimistaan? Millaisia taitoja, aistiharjoituksia ja tiedollista ymmärrystä Jermu tarvitsee itsensä ja elinympäristönsä hahmottamiseen ja hallintaan? Mitä uutta meidän on oivallettava ja tehtävä, että pystymme tukemaan Jermun oppimista?

Onko Jermulla riittävästi sellaisia taitoja, tietoa ja syy-seuraussuhteen ymmärrystä, jotka tuovat rohkeutta olla aktiivinen toimija omassa elinympäristössään? Millaisista apuvälineistä Jermu hyötyisi? Tarvitseeko Jermu tukea esinepysyvyyden oivaltamiseen? Ymmärtääkö Jermu arjessa usein käytettävien käsitteiden merkityksen? Pystyykö hän itse käyttämään käsitteitä ja yläkäsitteitä, joilla kuvata, luokitella tai järjestellä havaintojaan sekä kokemaansa?

Onko Jermulla riittävä hallinnan tunne itseään koskevista asioista? Hetki-, päivä-, viikko-, kuukausi-, vuosi- ja tulevaisuustasolla? Onko Jermulla mahdollisuus osallistua oman elämänsä suunnitteluun? Millaisista apuvälineistä Jermu hyötyisi? 

Millaisiin itseensä kohdistuviin päätöksiin Jermu saa mahdollisuuden osallistua? Onko Jermulle annettu mahdollisuuksia itseään koskevan päätöksenteon harjoitteluun? Millaisia valinnan tekemistä tukevia apuvälineitä Jermu tarvitsee pystyäkseen mahdollisimman itsenäiseen päätöksentekoon?

Tunnistaako Jermu oman nimensä ja sen kirjoitusasun? Osaako hän kirjoittaa oman nimensä? Mitkä muut asiat, paikat ja ihmiset Jermun elämässä ovat hyödyllisiä tunnistaa kokosanoina, ja mikä on tämän taidon vaikutus Jermun elämänlaatuun? Kuinka kokosanojen tunnistamista voidaan laajemmin hyödyntää toiminnallisena taitona Jermun arjessa? Olisiko Jermulla mahdollisuus oppia tunnistamaan aakkoset tai jopa oppia lukemaan? Mikä merkitys lukutaidolla olisi Jermun elämänlaatuun?

Ymmärtääkö Jermu arjessa käyttämiämme lukumääristä kertovia käsitteitä? Mitä käsitteitä hän toistuvasti arjessa itse tarvitsee tullakseen paremmin ymmärretyksi? Onko Jermulla matemaattisia vahvuusalueita, joita hän pystyy hyödyntämään arjessaan? Onko hänellä mahdollisuus toiminnallisesti hyödyntää matemaattisia taitojaan arjen eri tilanteissa? Millaista voisi olla Jermulle hyödyllinen ”arkimatikka” arjen ympäristöissä nyt ja tulevaisuudessa?

 

paivittaiset

Onko Jermulla täysipainoinen mahdollisuus osallistua kouluyhteisönsä ja elinympäristönsä elämään ja toimintaan? Mitä taitoja Jermulle tulisi opettaa, jotta osallistumisen esteet ylitetään? Mitä taitoja meidän muiden olisi ensin opittava? Millaisia ympäristö- ja rutiinimuutoksia arkeen olisi tehtävä?

Onko Jermulle annettu mahdollisuus säännölliseen vessassa käyntiin ja kuivaksi oppimiseen? Osaako Jermu kertoa vessahädästään? Onko Jermulle annettu mahdollisuus, tilaa ja pitkäjänteisesti aikaa oppia syömään monipuolisesti? Tapahtuuko harjoittelu Jermun kannalta emotionaalisesti turvallisessa tilanteessa? Mikä olisi seuraava askel kohti iänmukaista ruokailua? Osaako Jermu pukea ja riisua itse? 

Hyödynnetäänkö arjessa osittaisen osallistumisen taitoa? Kokeeko Jermu olevansa taitava ja hyväksytty omassa elinympäristössään, vaikka tarvitseekin suoriutumiseensa apua? 

Mitkä taidot ja asiat ovat Jermulle tärkeitä? Onko Jermulla mahdollisuuksia harjoitella ja sisällyttää elämäänsä itselleen tärkeitä asioita?

Entä minkälaisia taitoja ja millaista tukea Jermu tarvitsee, jotta arki olisi turvallista? Kuinka koulussa voidaan tukea Jermua itsestä huolehtimisen taidoissa? Mitä nämä taidot Jermun kohdalla ovat?

Millaisia muutoksia arjen totuttuihin toimintamalleihin on tehtävä, jotta tuetaan Jermun nuoreksi ja nuoren aikuiseksi kasvamista? Millaisia uusia päivittäisen elämän taitoja Jermu tarvitsee seuraavassa elämänkaaren vaiheessaan?

 

koonti

Usein työntekijäpainotteisissa tapaamisissa vain lapsi ja perhe pystyvät kertomaan halutun sisällön sekä suunnan silloin, kun päämääränä on löytää toivottua tulevaisuutta tukevat tavoitteet. Opettaja, terapeutit ja ohjaajat pystyvät tukemaan perhettä pohdinnoissa, sekä kertomaan, millaisia päivä-, viikko-, ja lukuvuosietappeja yhteisellä tavoitematkalla voidaan tavoitella. Yhdessä voidaan myös miettiä, mitä taitoja ja apuvälineitä retkireppuun tulisi matkanvarrella pakata, sekä millainen matkaseura ja -maisemat tukisivat haluttuun tavoitteeseen pääsemisessä. Hyvän suunnitelman jälkeen merkitystä on sillä, mitä käytännön tasolla lapsen elämässä tapahtuu. Henkilökeskeinen HOJKS -työskentely onkin jatkuvaa valintojen tekemistä, joka saa tietoisesti jatkua arkea elettäessä.

talvi-nimi