Toiminta-alueittainen opetus kohtaa kuntoutuksen – vinkkejä jaettuun arkeen

otsikkokuva

Syksy on erityisopetuksen kevät. Kaikki uusi lähtee kasvamaan ja rakentumaan. Tässä vinkkejä hyvään arkeen, kun kohtauspaikalla ovat toiminta-alueittain järjestetty opetus ja kuntoutus.

kuhinaa ja kihinää

Toiminta-alueittain järjestetyssä opetuksessa opetus rakentuu ops:n mukaisen Hojksin pohjalta. Uuden ops:n myötä Opetushallitus jakoi sivuillaan mallilomakkeet, joita seuraillen kunnat tekivät omat Hojks -dokumenttinsa. Mallilomakkeet sisältävät kaiken, mitä erityisopetuslainsäädäntö edellyttää. Myös toiminta-alueittain järjestetyllä opetuksella on ikioma lomakkeensa, joihin oppilaan yksilöllisiä tavoitteita opettajan johdolla, moniammatillisesti tänäkin syksynä kirjataan.

Samoin vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen terapeutit kirjaavat, usein GAS-menetelmää käyttäen, lapsen kuntoutussuunnitelmaa. Yksi näkökohta kuntoutuksen kannalta on lapsen arkiympäristöjen osallistumismahdollisuuksien kartoitus ja kartoituksesta saadun tiedon hyödyntäminen kuntouttavien tavoitteiden asettelussa ja itse kuntoutuksessa.

Opetuksen ja kuntoutuksen kohtauspaikalla käy siis syystäkin hyvää kuhinaa, mutta välillä myös vaimeaa kihinää. Ehkä opettaja kokee lähes kroonistuneen tunnetilan siitä, että opetuksen ja kuntoutuksen tavoitevaateiden keskellä on välillä vaikea suunnistaa. Kuin lukisi paksua ja värikästä ”päiväkotien-ja-koulujen-varusteet-ja-kalusteet” -kuvastoa matti kukkarossa. Kaikki näyttää kivalta ja tarpeelliselta. Mutta miten poimia kaikesta näkemästään oppilaan kannalta oleellinen, unohtamatta jo viime vuodesta kaapissa makaavia tavoitepäätöksiä ja tämän hetken käytössä olevia resursseja?

Ehkäpä myös jokunen terapeutti elää omaa ”kuvastoähkyään” tietoisina siitä, mitä kaikkea lapsen tai nuoren kanssa voisi, pitäisi ja kannattaisi arjessa tehdä. Päätöksiä tehtäessä mieltä painaa kuitenkin se, että monta hyvää alkua on jäänyt kesken ja luokassa tervehtii lähes koskematon kommunikaatiokansio tai kaapinhyllyllä pölyttyvä käsituki.

sydän

”Kuvastoa” voi kuitenkin ”lukea” myös yhdessä ja yhdistää näin opetuksen sekä kuntoutuksen ammatillisen osaamisen resurssit.  Koulussa meillä on lapsen ja nuoren kanssa usein 20-kertaisesti enemmän konkreettista aikaa tavoitella uusia taitoja kuin terapeutilla, joka näkee lasta kerran tai muutaman viikossa. Siksi edessämme on joka syksyinen toiminta-alueittain järjestetyn opetuksen toistuva mahdollisuus kirjata hojks-tavoitteisiin myös näitä osin yhteisiä, koulupäivään sopivan kokoisia, yksilöllisiä oppimistavoitteita.

 

Huutomerkki

Varsinainen terapeuttien antama kuntoutus tulee kuitenkin pääsääntöisesti järjestää koulutuntien ulkopuolella, sillä terapiat eivät ole osa oppituntien sisältöä. Samoin koulussa annettavan opetuksen suunnittelu ja toteutus lähtee koulun oppimistavoitteista käsin. (Poikkeuksena valtion erityiskoulut.)

 

Useimmat opetuksen ja kuntoutuksen yhteiset tavoitteet löytyvät motoristen taitojen, kieli- ja kommunikaatio- sekä päivittäisten taitojen tavoitteiden alta, sosiaalisia taitoja unohtamatta. Ensin on kuitenkin tehtävä sellaiset arkea ohjaavat piirustukset, jossa opetus ja kuntoutus voivat aidosti kohdata.

 

oikeat piirustukset

On tehty erityisen tuen päätös toiminta-alueittain järjestettävästä opetuksesta. Sitten on valittu toiminta-alueittain järjestetyn opetuksen hojks-pohja. Entä hojks-pohjan sisältö? Onko se kirjattu toiminta-alueittain vai oppiaineittain tapahtuvan opetuksen sisällöillä ja käsitteillä? Toisin sanoen, onko opetustavoitteet jaettu viiden toiminta-alueen alle vai muistuttaako teksti enemmän oppiainejakoisesta opetussuunnitelmasta rakennettua kokonaisuutta?

PALAPELIMALLI

Jos näin on käynyt, kannattaa tutustua Valterin Toiminta-alueittain järjestetyn opetuksen palapelimalliin (klikkaa kuvaa). Siinä viisi toiminta-aluetta ja niiden sisällöt avataan ymmärrettävästi. Lisäapua tavoitteiden kirjaamiseen voit saada myös näistä kysymyksistä: (HOJKS – valintojen tekemistä).

 

Toiminta-alueittain järjestetyn ja oppiaineittain tapahtuvan opetuksen rajamaastossa on joidenkin oppilaiden kohdalla kuin veteen piirretty viiva. Tätäkin viivaa kuitenkin säätelee oppilaan oikeusturva saada itselleen suunnitelmatasolta arjen tasolle juuri hänelle sopivinta opetusta. Suuri kuntoutuksen tai päivittäisten taitojen harjoittelun tarve ei riitä syyksi antaa opetusta toiminta-alueittain. Ainut peruste siirtyä toiminta-alueittain järjestettävään opetukseen on se, että lapsi tai nuori ei pysty tavoittelemaan oppiaineittain eteneviä oppimistavoitteita. Ei edes silloin, kun yksilöllistetyt tavoitteet on oppiaineissa tuotu mahdollisimman helposti saavutettaviksi. Meillä on kuitenkin aina oppilaita, jotka tuntuvat opetussuunnitelmavalinnassa olevan sekä-että. Kuntoutuksen ja opetuksen yhteistyön onnistumisen kannalta (myös) heidän kohdallaan selkeys kirjaamisvaiheessa on ensiarvoisen tärkeää. Tässä joitakin aiheeseen liittyviä nostoja:

joitakin nostoja

Lisää aiheesta löydät esimerkiksi täältä (Vaihtoehtoisia ratkaisuja vaativan erityisen tuen tilanteissa)

 

Tavoitteiden suunnittelua sekä kirjaamista ja lopulta harjoittelun mahdollistamista moniammatillisessa arjessa saattaa helpottaa selkeiden väliotsikoiden lisääminen hojks-pohjaan. Jos kuntasi toiminta-alueittaista hojks-pohjaa ei ole selkeästi väliotsikoitu, voit tehdä sen itse tavoitteita suunniteltaessa tai viimeistään tavoitteiden kirjaamisvaiheessa. Samalla kannattaa tarkistaa esim. palapelimallista, että tavoitteet löytyvät oikeiden toiminta-alueotsikoiden alta.

väliotsikot

 

otsikkokaksi

Lukkari liimaa hojksit yhdeksi hallittavaksi kokonaisuudeksi kouluarjessa. Lukkarin kaiken liimaavasta vaikutuksesta olen kirjoittanut jo aiemmin.  (LukkariLiimaa osa 1, 2, 3)  Lukkarilla on myös ratkaiseva merkitys opetuksen ja kuntoutuksen onnistuneen kohtaamisen kannalta. Toimiva lukkari mahdollistaa kuntouttavien oppimistavoitteiden sisällyttämisen ja toteuttamisen arjen tasolla ruokailuista oppitunteihin. Tässä yksi esimerkki, miten toiminta-alueittain järjestetty päivä voi lukkaritasolla edetä.

Lukkarijuttuja

 

toimiva lukkari

Kun jokaisella oppilaalla on viisi toiminta-aluetta, jotka sisältävät keskimäärin 3-6 lyhyen aikavälin tavoitetta, voi luokan tavoitteiden yhteenlaskettu summa olla yhden oppilaan kohdalla 15-30 ja koko kuuden oppilaan ryhmällä 90-180 yksilöllistä hojks -tavoitetta.

Onko tavoitteita liikaa? Ehkä, mutta luultavasti ei. Selkeästi hojksiin kirjatut, oppilaalle merkitykselliset tavoitteet ovat yleensä hallittavissa silloin, kun kunkin tavoitteen harjoittelulle on pystytty osoittamaan pääsääntöinen harjoittelupaikka ja -aika, sekä siihen tarvittavat opetuksen ja kuntoutuksen (apu)välineet. Ja kyllä, riittävä määrä aikuisia oppimista tukemaan.

Avuksi tavoitekaaoksen hallintaan voi ottaa toiminnallisen lukujärjestyksen. Siinä oppilaan oma päiväjärjestys on aukaistu koko viikon osalta oppitunneilla (ja siirtymissä) tavoiteltaviin tavoitteisiin ja näissä hetkissä tarvittaviin oppimisen- ja kuntoutuksen apuvälineisiin. Toiminnallinen lukujärjestys kertoo siis, mitä oppilaan kanssa on tärkeä tehdä päivän eri hetkinä, jotta oppimista ja kuntoutumista voisi tapahtua. 

 

KS

Toiminnallisen lukujärjestyksen rakentamisesta hyötyvät erityisesti oppilaat, joiden päivään sisältyy paljon aikaa vieviä perushoidollisia hetkiä. Hyötyjiä ovat myös pienet lapset, joilla koulutunteja on viikkotasolla vielä vähän, mutta opittavaa ja apuvälineitä paljon.  Yhteinen tekijä näiden oppilaiden opettajille on se, että varsinaiseen oppimiseen ei muun välttämättömän jälkeen tunnu löytyvän riittävästi aikaa. Tarkempi päivän tarkasteleminen yleensä kuitenkin auttaa ideoimaan opetuksen ja kuntoutumisen mahdollisuuksia lyhyeenkin päivään tai perushoidollisten tilanteiden lomaan.

Toiminnallinen lukujärjestys toimii hyvänä keskustelupohjana myös terapian ja koulun välillä. Kuinka paljon kuntouttavaa arkea koulun on mahdollista toteuttaa viikon aikana? Entä mihin arjen hetkeen uuden apuvälineen kokeilu olisi luontevinta istuttaa?

Toiminnallista lukkaria rakennettaessa tulee samalla tarkastetuksi, sisältääkö jokainen oppilaalle suunniteltu oppitunti tai tuokio riittävästi sellaista, mikä edistää oppilasta hojks-tavoitteiden saavuttamisessa.

Lopulta toiminnallinen lukujärjestys on hyvä pedagoginen- ja  muistin tuki luokan kaikille aikuisille oppilaan tavoitteiden mieleenpalauttamisessa  –  sijaisia unohtamatta.

Pohjan toiminnalliselle lukkarille voit tulostaa tästä.

 

Lopuksi

Koulussa meillä on tiivis työyhteisö, josta kiertävä, tarvikekassejaan kantava terapeutti  voi ehkä vain unelmoida. Luokkana voimme kuitenkin avata työyhteisöämme myös terapeuteille. Näemmehän heitä säännöllisesti, sillä työmme kohdistuu saman lapsen oppimisen ja kuntoutumisen mahdollistamiseen.

Joten terapeutti, kiva kun olet ja tulet! Tehdään tästä lukuvuodesta yhdessä hyvä.

nimmari

Merkityksellisten sanojen metsästys (osa 2)

 

kansi v

Lapsella on tarve ilmaista itseään yllättävinkin menetelmin, jos sanoja, viittomia, kuvia tai painikkeita ei ole käytössä. Puro löytää aina reittinsä. Ja niin myös puhumattoman lapsen ilmaisutulva etsii tapansa ja kuulijansa, tarpeen tullen haastavinkin keinoin. Vierelläkulkijoina voimme tehdä lapsen vuorovaikutusyrityksiin liittyviä havaintoja, ja hienovaraisesti ohjata lasta niin, että hän pääsee päämääräänsä vaivattomammin. Voimme pohtia:

 

korpattu

 

Joskus lapsen halu kommunikoida on kuitenkin ehtinyt kuivua kosteaksi notkoksi. Silloin lapsella ei ole virtaavan puron kaltaisia voimia vuorovaikutukseen lähiympäristönsä kanssa. Tällöin meidän on houkuteltava lapsi vuorovaikutukseen ja kertomiseen. Muokattava tilaa sille, että myös tällä lapsella on oikeus, mahdollisuus –  ja lopulta halu oppia kertomaan omaa tarinaansa ympäristölleen. 

 

joki 3

 

Sillä jokaisella lapsella toiminta-alueopetuksessa on oma yksilöllinen kieli- ja vuorovaikutuspolku löydettävänään. Suomen yleiskielessä on satatuhatta keskeistä sanaa, mutta niiden joukosta emme lapselle merkityksellisiä sanoja välttämättä löydä. Merkityksellisten sanojen metsästys auttaa meitä tunnistamaan ne sanat, jotka lapsi tarvitsee arjessaan tässä ja nyt.

msm täytetty valmis

Merkityksellisten sanojen metsästys – pohjan voit tulostaa tästä.

 

Tunnistamisen jälkeen meidän on huolehdittava siitä, että lapselle merkityksellisistä sanoista tulee luonnollinen osa hänen omaa arkista ja aktiivista toimintaansa kaikissa elinympäristöissään. Tämä on mahdollista, kun varmistamme, että lapselle merkitykselliset sanat ovat toiminnallisesti ja monipuolisesti lapsen saatavilla ja osana hänen arkeaan.

Tässä blogin toisessa osassa on # 7 näkökulmaa siihen, kuinka voimme varmistaa, että itseään ilmaiseva lapsi saa mahdollisuuden olla vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa merkitykselliset sanat matkaoppaanaan. Kolmiosaisen blogin johdanto-osan löydät täältä.

 

H1v

 

Kokoamme lapselle merkitykselliset sanat yhdessä perheen ja lapsen kanssa. Kyse on ainutlaatuisesta tarvesanastosta, joka rikastuu vähitellen, kun oivallamme uusia sanatarpeita lapsen vuorovaikutusyrityksissä ja arjen tilanteissa. Lista ei lasta itsessään auta, jos sanat eivät ole myös lapsen ulottuvilla. Olemmeko huolehtineet siitä, että merkitykselliset sanat löytyvät lapsen sanavarastosta, kuvista, kansiosta, tableteista, viittomista, esineistä tai painikkeista?

 

h2valmiss

 

Puheterapeutin asiantuntemus on korvaamaton, kun valitsemme lapselle sopivaa kommunikaatiomenetelmää. Onnistunut menetelmävalinta ja puheterapeutin viikottainen tuki eivät silti takaa sitä, että lapsella on myös arjessa käytettävissään ne merkitykselliset sanat, joita hän tarvitsee pystyäkseen vuorovaikutukseen ympäristönsä kanssa.

Me arjen ihmiset näytämme lapselle kuvia tai viitomme, mutta saako lapsi mahdollisuuden myös itse käyttää näitä keinoja tahdon, toiveiden, tunteiden ja havaintojen kertomiseen?  

Opettajan pedagogisena tehtävänä onkin rakentaa lapsen kouluarki siten, että lapsella on riittävästi ja aitoja harjoittelumahdollisuuksia sanojen käytön harjoitteluun. Hyvin rakennetussa arjessa lapsen kommunikaatiomenetelmä on sisällöllisesti ja toiminnallisesti käyttövalmiina aina siellä missä lapsikin on.

 

H3

 

Joskus olemme huolehtineet siitä, että sanat ovat lapsen ulottuvilla ja teoriassa myös käytettävissä, mutta entä löydettävissä? Lapsen passiivinen suhtautuminen tai turhautuminen vuorovaikutusyrityksissä voi kertoa siitä, että olemme antaneet uutta sanastoa lapsen omaksuttavaksi liikaa, liian nopeasti ja liian monessa eri muodossa. Lapsi ei yksinkertaisesti pysty hyödyntämään ulottuvillaan ja käytettävissään olevia sanoja.

Tarvitsemme siis johdonmukaisuutta ja hitaasti kiiruhtamisen taitoa. Vuorovaikutustaitojen alkumetreillä epäjohdonmukainen toimintamme saattaa aiheuttaa lapselle epätietoisuutta siitä, mitä häneltä vuorovaikutustilanteissa sanojen suhteen odotamme. Meidän on annettava lapselle myös aikaa ja harjoitusta esimerkiksi kuvaerotteluun. Olemme onnistuneet silloin, kun lapsi on halukas kommunikoimaan, ja pystyy aktiivisesti sekä riittävää hallinnantunnetta kokien käyttämään painikkeita, viittomia, laitteita tai kuvakansioita osana arjessa tapahtuvaa ilmaisuaan.

 

h4

 

Sanojen käyttö arjessa ei ole yksilösuoritusta vaan vuorovaikutuksessa tapahtuvaa ilmaisua. Aikuisina roolimme kommunikaation oppimisen mahdollistajina onkin valtava. Olemme vastuussa oikeasta ja riittävästä sanasisällöstä, harjoittelutilanteiden luomisesta ja spontaanien tilanteiden hyödyntämisestä. Olemme myös malli, rohkaisija ja mahdollistaja lapsen hakeutuessa vuorovaikutukseen luokan ja koulun muiden lasten kanssa. Näissä tilanteissa meiltä vaaditaan erityistä taitoa antaa tilaa lasten aloitteille ja tarinoille. Olemme kuin venyvää liimaa, joka ei ole osa keskustelua vaan ainoastaan taustalla tukea antava tekijä kahden tai useamman keskustelijan kohtaamiselle.

 

h5v

 

Vuorovaikutustaidoissaan hitaasti kiiruhtava lapsi vahvistaa puronuomaansa, kun sanojen käytön rinnalla opetamme vuorovaikutuksen perustaitoja.

Perustaitoja ovat pysähtyminen kuuntelemaan ohjeita ja kaverin tarinointia, odottaminen, ryhmässä puheenvuoron pyytäminen, ehdottaminen, kysymykseen vastaaminen ja oman, mieltä askarruttavan kysymyksen esittäminen.

Toiminta-alueopetuksessa oleva lapsi tarvitsee vuorovaikutuksen perustaitojen oppimisen tueksi usein lukuisia toistoja, sosiaalisia kuvatarinoita sekä harkitusti annettuja kuvallisia, fyysisiä ja kielellisiä vihjeitä.

Usein taitojen harjoittelu tapahtuu arjen aidoissa tilanteissa. Toiminta-alueopetuksessa oleva lapsi voi kouluympäristössä oppia mm. viittaamaan muiden lasten tavoin. Viittaamalla lapsi saa paitsi puheenvuoron, myös myönteisen huomion sekä onnistumisen kokemuksen paikkaan ja aikaan sopivasta toiminnastaan. Vuorovaikutuksen perustaidot ovat kuin turvallinen takapiha. Sen sisällä lapsella on tilaa sekä työrauha harjoitella itselleen merkityksellisistä asioista jakamista ja kerronnan keinoin omaan elämään vaikuttamista.

 

ryhmis

Tästä voit tulostaa vuorovaikutuksen perustaitojen harjoitteluun odota -kuvia ja ensinsitten -kortin isoille ja pienille kuville.

Ensin- sitten -korttia voit käyttää yksinkertaisena sopimuskorttina, kun lapsi pyytää jotain, ja haluat kertoa, että ”ok, mutta ensin tehdään…”. Kortti toimii myös motivaatio- ja muistutuskorttina. Käytä sitä silloin, kun lapsen on vaikea muistaa, mitä seuraavaksi tapahtuu, hän ei malta odottaa, keskittyä tai etenee muusta syystä tehtävässä tai vuorovaikutuksessa jonkin tärkeän välivaiheen ohi.

 

 

h6

Toiminta-alueopetuksen lapsilla oppimista ja käsitteiden muistista hakemista vaikeuttavat yksilölliset aivovammat. Ne tuovat tullessaan erilaisia kuntoutuksellisia tarpeita ja näkökulmia oppimiseen. Yhteistä meille kaikille on kuitenkin se, että meillä on aivojen plastisiteetin ansiosta mahdollisuus oppia. Meillä kaikilla on myös omat merkitykselliset sanamme, joita tarvitsemme arjessa päivittäin. On lapsen oppimisen polut millaisia vain, merkityksellisten sanojen tunnistaminen, kesyttäminen ja monipuolisesti arkikäyttöön ottaminen tuottavat lapselle valtavan hyödyn oman elämänsä aktiivisena toimijana.

Kielen ja vuorovaikutuksen opettelussa konkreetit asiat on helpoin oppia. Vahvimman palautteen lapsi saa usein pyydettyään jotakin. Yhden sanan/kuvan/viittoman pyynnöstä voimme edetä pikku hiljaa lausetason vuorovaikutukseen:

HALUTA JÄÄTELÖ

”Minä haluan jätskin.”  ”Minä haluan pallon.”  ”Minä haluan kuunnella musiikkia.”

Alkumetreiltä voimme passiivisesti kuljettaa kuvailevia määreitä ja käsitteitä lapsen oppimisen rinnalla, vaikka lapsi itse ei vielä kuvailevaan kommunikointiin aktiivisesti osallistukaan. Tällaisia sanoja ovat mm. määrät, värit, muodot, viikonpäivät ja kokoa ilmaisevat käsitteet. Vuorovaikutustaitojen vahvistuessa käsitteet ovat tulleet lapselle jo pikkuhiljaa tutuiksi. Siksi ne ovat myös aktiiviseen käyttöön otettaessa nopeammin omaksuttavissa.

 

ISO JÄÄTELÖ

”Minä haluan ison jätskin.”  ”Minä haluan monta palloa.”  ”Minä haluan kuunnella musiikkia yksin.”

Kuvailevaa kieltä kesyttävän lapsen yhä laajentuvat merkitykselliset sanalistat alkavat muodostaa jossain vaiheessa selkeitä ylä- ja alakäsiteryhmiä sekä synonyymien ilotulistusta. Vuorovaikutteinen kommunikointi edellyttää lapselta yhä enemmän muistista hakemista ja oikeiden sanavalintojen tekemistä. Halutun käsitteen mieleen palauttamista voimme tukea semanttisia- eli merkitykseen liittyviä mielleyhtymiä tietoisesti rakentamalla.

semanttinentuki

 

Merkityksellisten sanojen haltuunottoa voimme vahvistaa sisällyttämällä lapselle merkityksellisiä käsitteitä kaikkeen toiminta-alueopetukseen, myös oppilaan lajittelu-, luokittelu-, lasku-, hieno- ja karkeamotorisiin tehtäviin. Kieli- ja kommunikaatiotaidot saavat harjoitusta aina, kun merkitykselliset sanat ovat lapsen ulottuvilla, käytettävissä ja löydettävissä. Aika-ajoin meidän on hyvä pysähtyä miettimään, olemmeko jättäneet lapsen ensisijaisen kommunikaatiomenetelmän merkityksellisine sanoineen ”hyllylle”? Silloinkin, kun se tosiasiallisesti voisi olla osana lapsen tehtävään liittyvää ilmaisua, muun oppimisen ja oppimiseen liittyvän materiaalin rinnalla.

 

 

H7

 

Lapsen merkityksellisten sanojen lista uudistuu paitsi oppimisen, myös lapsen kasvuun liittyvien elämänmuutoksien myötä. Kehitys- tai muusta vammasta huolimatta ekaluokkalaisen harrastukset, menot, mieltymykset ja hygieniasta huolehtimiseen liittyvät asiat ovat erilaisia kuin kuudes- tai ysiluokkalaisen nuoren vastaavat asiat.

Merkitykselliset sanat ovat hyvä työskentelymuoto pohtia yhdessä perheen sekä muiden kuntoutukseen ja kasvatukseen osallistuvien henkilöiden kanssa, kuinka tuemme lapsen lapsuutta, lapsen nuoreksi kasvamista tai nuoren aikuistumista. Onko lapsella tai nuorella käytössään ikäkauttaan tukevia merkityksellisiä sanoja? Merkityksellisten sanojen metsästys on onnistunut, kun sanojen omistajalla on myös vuorovaikutuksen tasolla riittävä hallinnantunne omasta elämästään.

 

 

merkityksellisiä kokosanoja

Kolmannessa osassa merkitykselliset sanat saavat kirjoitetun muodon.  Mitä hyötyä kirjoitettujen sanojen tunnistamisesta toiminta-alueittain oppivalle lapselle on? Ja kuinka merkityksellisiä kokosanoja voi kouluarjessa harjoitella?

 

Auringon paistetta,

NIMMARI

 

vaativa logo

Ps. Oph:n rahoittama Vaativan erityisen tuen Vatti K2O koulutus Oulussa alkaa syksyllä 2017. Seuraa Vaativan erityisen tuen Facebook -sivuja paikkasi varmistamiseksi. Lisätietoa uudessa e-Erika -lehdessä