Toiminta-alueittain oppiva lapsi elää kanssamme kirjoitettujen sanojen maailmassa. Merkitykselliset sanat voivat olla siis merkityksellisiä myös kirjoitetussa muodossa. Toiminta-alueopetusta aloittelevan lapsen kohdalla olemme usein epävarmoja siitä, millaisia asioita lapsen on mahdollista peruskoulun aikana oppia. Epätietoisuudessa maltillisuus ja varman päälle pelaaminen kääntyvät kuitenkin usein lapsen oppimisen esteeksi. Tie oppimiseen kulkee vain mahdollisuus -nimisen oven avaamisen kautta. Toiminta-alueopetuksessa tuon oven avaamisessa tarvitaan usein aikuista. Astuessaan avatusta ovesta sisään, lapsi yllättää meidät oppimisellaan yhä uudelleen. Voimme tarjota hänelle merkityksellisiä sanoja kirjoitettuina kokosanoina ja edetä kokosanojen tunnistamisesta kohti lukutaitoa. Aika näyttää oppiiko lapsi lukemaan. Siksi etenemme askel ja ovi kerrallaan.

Blogin kolmannessa osassa tarjoan # 8 harjoitusvinkkiä lapselle merkityksellisten kokosanojen tunnistamisessa. Blogin ensimmäisessä (osa 1) ja toisessa osassa (osa 2), lapselle merkitykselliset sanat on metsästetty ja sitten otettu käyttöön arjen vuorovaikutustilanteissa.

 

Tuttu näky on päiväkodin tai koulun naulakkopaikka toinen toistaan suloisimmilla tunnistekuvilla varustettuna. Lapsi löytää oman paikkansa, koska sitä koristaa kuva koppakuoriaisesta, lentokoneesta tai omasta ihanasta naamasta. Lukutaidottoman lapsen on näin helppo tunnistaa oma paikkansa tutun kuvan perusteella.

Toiminta-alueittain koulua käyvillä lapsilla ja nuorilla kuvat kulkevat usein läpi elämän kommunikoinnin ja (luokka)struktuurin mukana korvaten kirjoitettua kieltä. Kuva ja sana elävät rinta rinnan.

 

Oma nimi löytyy toivottavasti jokaisen lapsen merkityksellisten sanojen listalta. Se on erityinen ja suorastaan pomppaa esiin muiden sanojen joukosta. Koulussa oppilaalla on oma pöytäpaikka, naulakkopaikka, käsipyyhepaikka ja ehkä muki juomista varten. Voisiko lapsi oppia tunnistamaan oman nimensä myös kirjoitettuna, jo kuvavihjettä ei olisi?

 

Onko lapsen koskaan todella tarvinnut kiinnittää huomiota kirjoitettuun sanaan, kun kuva on tarjonnut joka tilanteessa informaation nopeassa ja tutussa muodossa?

Toisin sanoen, tunnistaako lapsi sanaa, jos kuva otetaan pois?

Mitkä olisivat sellaisia merkityksellisiä kokosanoja, joiden tunnistaminen ilman kuvavihjettä kohottaisi lapsen elämänlaatua ja avaisi hänelle uusia mahdollisuuksien ovia osallistua aktiivisesti omaan elämäänsä?

 

Kokosanojen ”lukemisessa” on kyse jo ennen peruslukutaitoa tapahtuvasta sanojen tunnistamisesta ”kuvina”. Toiminta-alueopetuksessa lapset oppivat lukutaidon hyvinkin yksilöllisin keinoin. Siksi meillä on monia lukemaan opettamisen menetelmiä (LUKIMAT).

Toiminta-alue opetuksessa kohtaamme päivän, jolloin meidän on moniammatillisesti valittava se ensimmäinen tai ne kymmenen ensimmäistä sanaa, jotka lapsi saa mahdollisuuden oppia tunnistamaan. Merkityksellisten kokosanojen metsästys tähtää käsinkosketeltavan hyödyllisiin ja motivoiviin ensiaskeliin lukemisen polulla. Lapselle, jolla on paljon oppimisen haasteita, annetaan mahdollisuus tunnistaa sanoja, joilla on merkitystä omassa arjessa toimimisen kannalta nyt ja aikuisiässä. Opittavia ja tunnistettavia sanoja ei siis tässä vaiheessa valita pituuden (yksi-, kaksi-, kolmitavuiset sanat) tai fonologisen tietoisuuden (riimit ym.) mukaan. Sen sijaan tehdään näkyväksi lapsen aktiivinen, yksilöllinen arki ja hänen siinä tarvitsemansa sanasto.

Merkityksellisten kokosanojen oppimisen rinnalla on fiksua tutustuttaa lapsi pikkuhiljaa kirjaimiin ja kirjainäännevastaavuuteen, sanojen alku- ja loppukirjaimiin, merkityksellisten kokosanojen tavuttamiseen sekä tavujen eli taputusten laskemiseen. Lapset yllättävät taidoillaan! Lapselle merkitykselliset kokosanat voidaan myöhemmässä vaiheessa sujauttaa ”liu’uttamiskoneeseen”, ja muodostaa tuttu sana äänne kerrallaan. Näin pikkuhiljaa siirretään lapsi kiinnittämään huomionsa kokosanan muodostamasta ”kuvasta” lukusuuntaan ja mahdolliseen lukutaitoon.

 

Kiinnitä lapsen huomio alusta asti käsitteeseen lukea. Nyt tosiaan lapsi ”lukee” kirjoitettua kieltä, vaikka tosiasiallisesti kyse on kokosanan tunnistamisesta. En ole vielä törmännyt lapseen, joka ei olisi saanut lisämotivaatiota harjoitteluun ja hymyä kasvoilleen, kun hän on löytänyt kirjoitetun sanan ja kuulee tuon taianomaisen palautteen: Hyvä! Osasit lukea sanan kirjasto!

 

 

Sanojen harjoitteluun voi kehitellä kymmeniä ja kymmeniä mukavia pelejä sekä tehtäviä. On kuitenkin muistettava edetä vaihtelevista harjoituksista huolimatta sisällöllisesti hitaasti kiiruhtaen. Lisäämme sanoja niin, että ne ovat hallitusti lapsen ulottuvilla, löydettävissä ja käytettävissä (osa 2). Kevyt seurantalomake auttaa opettajaa oppimisen etenemisen seurannassa. Linkin tyhjän seurantalomakkeen tulostamiseen löydät täältä

 

 

 

Isot vai pienet kirjaimet? Molemmat, sillä elämme pienten ja isojen kirjaimien maailmassa. On vastakkaisia näkemyksiä siitä, pitäisikö erityisopetuksessa olevalle lapselle opettaa isot kirjaimet, pienet kirjaimet vai molemmat. Päätös täytyy tehdä lapsikohtaisesti ja perustellen, mutta suosittelen kokeilemaan merkityksellisten kokosanojen kohdalla molempia rinnan. Lapsi yllättää usein taidoillaan!

Koneella vai käsin kirjoitettuna? Molemmilla, sillä elämme maailmassa, jossa kirjoitetaan käsin ja koneella. Tietenkin kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että valittava fontti on visuaalisesti selkeä, väri erottuu hyvin taustastaan ja kirjoitettu sana on lapsen näönkäyttöön nähden sopivan suuri. Merkityksellisten kokosanojen tunnistamista opeteltaessa käsialan, värin ja käytettävän paperin vaihtelevuus voi olla hyväkin asia. Näin varmistamme sen, että lapsen huomio sanaa oppiessa on itse sanassa, ei esimerkiksi kynän värissä tai revenneessä paperin kulmassa.

Työskentelystä tulee vielä kaksin verroin hauskempaa, kun lapsi pystyy motorisista vaikeuksista huolimatta tarttumaan sanaan. Voisiko sanan siis kiinnittää tarralla esimerkiksi puupalikkaan tai muuhun tarttumista helpottavaan apuvälineeseen?

 

Aikuisen ensimmäinen tehtävä on luopua kuvasta tarkkaan harkittujen sanojen kohdalla. Lapsella taas ensimmäinen tehtävä on kiinnostua ja huomata kirjoitettu sana. Kun aloitamme yhdestä sanasta, lapsi onnistuu aina:

Yhdellä sanalla aloittamista puoltaa se, että lapsi saa yhdistettyä mielessään kirjoitetun sanan ja aikuisen pyynnössä esiintyvän, itselleen ehkä uuden käsitteen  ”lukee”. Harjoittelua voi rikastuttaa lisäämällä pöydälle kirjoitetun, merkityksellisen kokosanan rinnalle kuvan. Nyt lapsen täytyy siis valita kirjoitettu sana kuvan sijasta.

 

Kun lapsi ymmärtää mitä häneltä odotetaan, voi merkityksellisten sanojen yhtäaikaista määrää lisätä kahteen, kolmeen … ja arkeen. 

 

Toiminta-alueopetuksessa on arvioitava jokaisen oppilaan kohdalla yksilöllisesti, millaiset oppimistilanteet tukevat lasta tavoitteiden mukaisessa oppimisessa. Pulpetin äärellä tapahtuva harjoittelu on usein paikallaan uusien sanojen sisäänottovaiheessa. Toiminnallisuutta kannattaa lisätä aikaisessa vaiheessa, sillä lapsen on tarkoitus oppia tunnistamaan kirjoitettuja kokosanoja arjen aidoissa tilanteissa. Tilanteet rakennetaan tietenkin sen mukaan, mitä sanoja lapsi jo osaa tai on opettelemassa. Tässä joitakin toiminnallisia vinkkejä:

Perheiden kanssa tehtävä yhteistyö merkityksellisten kokosanojen harjoittelussa on tarpeen, sillä aidot, iloa ja motivaatiota tuovat arjen tilanteet tapahtuvat usein juuri kotioloissa.

 

Merkityksellisten kokosanojen harjoitteluun voi lisätä määrien ja yläluokkien harjoittelua lapsen taitotason mukaan. Tunnistamista on mielekästä harjoitella myös Liikkuvan koulun hengessä. Sanoja voi venytellä istuen, kurotella varpaillaan tai vaikkapa kiertoliikkeitä tehden. Motoriikkaa tukevia ja vahvistavia harjoittelumahdollisuuksia on lukemattomia! Toiminta-alueopetuksessa jokaisella lapsella on kuitenkin omat yksilölliset tarpeensa ja ehkä rajoitteitakin. Fysio-, toiminta- ja puheterapeuttien kanssa tehtävä luokkayhteistyö on luontevaa, kun opetus saa tiiviisti rinnalleen näitä kuntouttavan arjen elementtejä. 

 

 

On eri asia yhdistää samanlaisia sanoja keskenään, kuin ymmärtää, mitä sanassa lukee. Siksi harjoitteluvaiheessa on tärkeää, että pelaamme peliä yhdessä lapsen kanssa. Kerromme tarvittaessa, mitä sanalapussa lukee, kuuntelemme lapsen vastauksia ja korjaamme kannustavasti. 

Kokosana -bingon pohjat löydät täältä. Bingoa voi pelata yksin tai yhdessä kaverin kanssa. Selkeintä voi olla, että peli loppuu, kun Bingo-alusta on täynnä merkityksellisiä sanoja.

 

Joillekin oppilaille KIM -leikin idean ymmärtäminen on helpompaa strukturoidulla pohjalla. Löydät pelialustan täältä. Kokosanoilla KIM -leikkiä pelataan kuten esineilläkin. Ensin luetaan sanat, yksi sana katoaa ja oppilaat miettivät, mikä sana puuttuu. Oikean vastauksen jälkeen piilossa ollut sana luetaan vielä yhdessä ääneen.

 

Kysymys-vastaus -pelien pohjat löydät täältä. Peliä voi pelata usealla eri tavalla, aikuisen kanssa tai yhdessä toisen lapsen kanssa. Pelialusta muotoutuu usein yksilölliseksi, sillä sen täytyy sopia yhteen lapselle merkityksellisten sanojen kanssa. Perusidea on löytää omista merkityksellisistä sanoista kysymykseen sopiva vastaus. Pelilaudan kysymyksille löytyy vastine pelilaudalta. Lukutaitoinen lapsi tai aikuinen voi lukea kysymyskortit.

Pelilaudalla olevat lauseiden alut tukevat lausetasoista kommunikointia. Lausetasoisuus kommunikoinnissa taas tarkentaa omasta tahdosta, toiveista, tarpeista, tunteista ja havainnoista kertomista, jolloin väärinymmärretyksi tulemisen mahdollisuus pienenee. Peliin luonnollisesti otetaan mukaan lapsen käytössä oleva kommunikoinnin apuväline ja tuetaan lasta pelin lomassa (lausetasoisessa) kertomisessa.

 

”Kalenteri -ajattelu” auttaa meitä päättämään mitkä merkityksellisistä sanoista lapsen olisi kätevä oppia myös lukemaan eli tunnistamaan kokosanoina. Ajattele kohdelasta oman elämänsä aktiivisena toimijana muutaman vuoden ja muutaman kymmenenvuoden kuluttua. Ajattele hänelle oma kalenteri, jota kohdehenkilö käyttää aktiivisesti, sillä siihen on muiden (tai hänen itsensä) helppo kirjoittaa ILMAN KUVITUSTARVETTA hänelle merkitykselliset menot, harrastukset, paikat, ihmiset sekä loman ja arjen vaihtelu. Mitä merkityksellisiä kokosanoja kohdehenkilön kalenterista löytyisi?

Kalenterin voi tehdä monella eri tavalla. Tärkeää kuitenkin on se, että kalenteri tukee visuaalisesti merkityksellisten kokosanojen tunnistamista. Kalenteri on henkilökohtainen eli siinä ei ole juurikaan muuta tietoa kuin se, minkä kalenterin omistaja pystyy merkityksellisin kokosanoin ja/tai kuvin hallitsemaan.

Tästä pääset tulostamaan kalenterin kohdehenkilön käyttöön.

Toimiva vaihtoehto on myös ainakin iPadeihin saatavilla oleva suomalainen MOI -sovellus. Sovellukseen on kätevä kirjoittaa ja aikatauluttaa merkityksellisiä kokosanoja, nauhoittaa ääni ja lisätä (valo)kuvia tarvittaessa. Suosittelen!

 

 

Voiko puhumaton lapsi oppia tunnistamaan (lukemaan) merkityksellisiä kokosanoja?

Merkityksellisten kokosanojen opetteleminen on aina yksilöllinen matka. Lapsi, joka ei käytä puhuttua kieltä tarvitsee oman ainutlaatuisen reittinsä merkityksellisten kokosanojen tunnistamisessa, ja myöhemmin lukemaan oppimisessa. Ovi ei ole kuitenkaan liian raskas avattavaksi, ja vasta sisään astuessamme näemme, mihin polku meitä kuljettaa. Meidän moniammatillisten aikuisten on tehtävä oivaltavaa arjen yhteistyötä ja varmistettava se, että lapsi saa joillakin muilla keinoin kuin perinteisen puheen avulla osoitettua meille osaamisensa. Tässä pieni videon pätkä yhdestä mahdollisuudesta, silloin kun lukemaan opettelu on jo pidemmällä.

 

Kohti syksyn uusia alkuja,